Paviaani huokasi raskaasti:
”Voi, veljeni pahkasika,
sua kiehtoo multa ja lika!
Vain arkiasioita sinä ajattelet, ahtaasti
Päätäsi et turhaan vaivaa,
kunhan vaan saat maasta kaivaa
lihavia toukkia ja herkkujuuria.
Minun on laitani aivan toisin:
päivät pitkät, jos vain voisin
tuumisin, pohtisin, filosofoisin
mietteitä viisaita, suuria!”
Niin syvällä viisausmietteissään
paviaani asteli, että
ei norsun pökälettä
se huomannut edessään.
Ja on norsulla norsun lasti:
jalka upposi polveen asti.
Pahkasika hymyili sisäänpäin,
vaikka nauratti kamalasti.
Kirjoitettu 2011